En ole oikeastaan koskaan tykännyt pianonsoitosta. Jos tarkemmin sanotaan, inhosin pianotunteja alusta asti. Kyllästyin kuoliaaksi vanhahtavien kappaleiden äärellä. Perinteitä arvostava, voimakkaalla aksentilla puhuva opettajani oli kuten monet muutkin pianonsoiton opettajat viime vuosituhannella: loistava pianisti, mutta ei kummoinen pedagogi – innostajasta nyt puhumattakaan.
Eniten inhosin harjoittelemista. Kävin pianotunneilla yhteensä kolmisen vuotta enkä oppinut mitään.
Nyt kun kerron olevani muusikko, kaikki olettavat että osaan säestää lauluja. Nykyisin se on onneksi aivan totta! Kunniaa siitä en kuitenkaan antaisi musiikkiopistolle. Klassisen musiikin säveltäjänä olen opiskellut musiikin teorian pohjamutia myöten. Tiedän miksi asiat tehdään ja mikä on kuulokuvan kannalta tärkeää.
Tiedän myös, mihin ei kannata käyttää aikaa. Siksi olenkin luonut polun, jossa mennään suoraan asiaan. Polku on suunniteltu itseni kaltaisille: ihmisille, jotka tahtoisivat osata säestää lauluja pianolla, mutta eivät tahdo käyttää aikaa harjoittelemiseen.
En edelleenkään ajattele olevani pianisti. Taidosta on kuitenkin ollut valtavasti hyötyä sekä töissä että harrastuksien parissa. Opettajana saan lapsenomaista riemua aina kun uusi soittaja oppii perusasiat ja hämmästyy onnistumisen ilosta: näinkö helppoa se oli? Kyllä – tosi helppoa!
Eveliina “Eppu” Sydänlähde
Klassisen musiikin säveltäjä, rokkibasisti, improvisoiva huilisti, muskarintäti ja muusikko (AMK).